4 Kotieläinten käsittelyn vaikutus hyvinvointiin,
4.1 Käsittelyn vaikutus tuotokseen
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sika-, maito- ja siipikarjateollisuudessa tehty tutkimus antaa selviä viitteitä siitä, että ihmisen ja tuotantoeläinten vuorovaikutus vaikuttaa eläinten tuotokseen ja hyvinvointiin. Eläinten käsittelyn aiheuttama pelko ja stressi heikentävät tuotosta ja hyvinvointia, ja pelko saattaa olla erittäin merkittävä tuotostasoa heikentävä tekijä (Hemsworth 2003, Hemsworth & Coleman, 1998).
Eläinten pelkoa on mitattu seuraamalla eläinten reaktioita tutkijaan. Lypsylehmien tuotoksen ja pelon tilakeskiarvojen välillä havaittiin Australiassa tehdyissä tutkimussarjoissa negatiivinen korrelaatio ( Hemsworth ym. 2000). Samat tulokset on saatu porsaan- ja sianlihatuotannossa ( Hemsworth ym.1981b, Hemsworth ym.1989).
Useissa tutkimuksissa on epäilty epämiellyttävän käsittelyn aiheuttaman ihmispelon ja heikentyneen tuotoksen välinen yhteyden olevan kausaalinen (Gonyou ym. 1986; Hemsworth & Bamett 1991; Hemsworth ym. 1981a,b; 1986, 1987, 1989, 1996b). Huonon käsittelyn aiheuttama eläinten pelkokäyttäytyminen heikentää helposti käsittelyn tasoa entisestään ( Hemsworth & Coleman 1998).
Eläinten käsittelyn vaikutus tuotokseen näyttäisi välittyvän ainakin osittain kroonisen stressireaktion kautta. Pelkkä huono käsittely voi johtaa krooniseen stressireaktioon ( Breuer ym. 2000). Hemsworthin tutkimusryhmän teorian mukaan (1993) jatkuvat pelottavat ihmiskontaktit aiheuttavat eläimelle sarjan akuutteja stressireaktioita, jotka saattavat johtaa krooniseen reaktioon.
Eläinten tuotokseen näyttäisi vaikuttavan niitä säännöllisesti käsittelevän henkilökunnan käyttäytyminen, ei satunnaisten kävijöiden toiminta. Munksgaardin tutkimusryhmän kokeessa (2001) lehmien maidontuotantoon ei vaikuttanut niitä huonosti kohdelleiden henkilöiden läsnäolo, kun normaalihenkilökunta lypsi.
4.2 Vasikoiden, porsaiden ja varsojen käsittely
4.2.1 Varhaisvaiheen käsittelyn vaikutukset
Varhaisessa vaiheessa saadut kokemukset vaikuttavat hermoyhteyksien muodostumiseen ja kehitykseen sekä keski- että ääreishermostossa. Kasvuaika on tärkeä vaihe eläimen käyttäytymisen kehityksessä. Tottuminen pelottaviin ärsykkeisiin on tehokkainta niin nuorella iällä, että eläin ei ole vielä oppinut pelkäämään (Bateson 1979). Ilman riittävää ihmiskontaktia kasvanut kotieläin pelkää ihmistä koko ikänsä. Porsaiden kyky muodostaa sosiaalisia siteitä on parhaimmillaan 2-8 viikon iässä (Castrén 1997).
Jagon mukaan (1999) kaksi ensimmäistä elinpäivää saattaa ainakin naudalla olla herkkä vaihe hoitaja-eläin suhdetta muodostettaessa. 3-17 päivän ikäisillä friisiläisvasikoilla tehdyssä kokeessa hoitajan suorittama juotto havaittiin silittämistä tärkeämmäksi tekijäksi eläinten kesyttämisessä. Beckerin (1997) ja Fordycen (1997) kokeissa havaittiin, että rauhallinen kävely vasikkaryhmässä tai vasikoiden taputtelu karsinoissa tuottaa rauhallisempia aikuisia nautoja pienemmällä pakoetäisyydellä verrattuna rutiinihoitoon.
Hiehojen käsittelyn kesyttävä vaikutus unohtui Boissyn ja Boissoun kokeessa (1988). Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana jatkuvasti käsitellyt friisiläishiehot eivät yhdeksän kuukauden iässä olleet enää kontrolliryhmää kesympiä.
Kotieläimen on leimauduttava ihmiseen, hyväksyttävä ihminen laumanjohtajakseen. Ihmisen käytöksen tulisi olla dominoivaa, mutta luottamusta herättävää. Lypsylehmien vasikoilla juottorutiinit riittävät hyvän ihmissuhteen luomiseksi (Castrén 1997).
Stressihormonien lisääntynyt - mutta ei liian suuri - eritys edistää oppimista. Sialla ensimmäisten elinkuukausien virikkeettömyys heikentää oppimiskykyä ja aiheuttaa joustamattomuutta aikuisiän sosiaalisissa tilanteissa (Castrén 1997).
4.2.2 pikkuvarsojen "imprint training"
Pikkuvarsan "imprint training"-menetelmällä on pyritty totuttamaan varsa käsittelyyn hyvin nuorella iällä tehtävän lyhytaikaisen käsittelyohjelman avulla. Tulokset ovat ristiriitaisia.
Millerin kokeessa (1989) varsoja käsiteltiin kymmenen kertaa kahden ensimmäisen elinviikon aikana. Teho näytti olevan pysyvä. Williams (2002) käsitteli varsoja kerran kahden ensimmäisen elinvuorokauden kuluessa. Käsitellyt varsat olivat rauhallisempia vain 1 ja 2 kuukauden iässä, ei myöhemmin. Williams päätteli, että käsittelyistä ei ollut käytännön hyötyä.
Heirdin kokeessa (1986) kaksivuotiaat Quarterhevoset oppivat sitä nopeammin, mitä enemmän niitä oli varsa-aikana käsitelty. Käsittelyt alkoivat syntymästä ja jatkuivat viikosta puoleentoista vuoteen. Eniten käsitellyt olivat helpoimmin ratsutettavia ja reagoivat vähiten uusiin ärsykkeisiin.
Lansaden kokeessa (2004) syntymästä käsitellyt varsat olivat käsiteltävämpiä kuin kolmen viikon iässä alkaneen käsittelyn jälkeen, erot tosin pienenivät ajan kuluessa niin paljon, että Lansade päätteli optimaalinen käsittelyajan olevan vasta vieroituksen jälkeen. Perustelut jäivät tosin artikkelissa epäselviksi.
Spier (2004) silitti varsojen jalkoja heti syntymän jälkeen ja vuorokauden iässä kunnes varsa ei enää vastustanut vaan vaikutti rentoutuvan. Kolmen kuukauden iässä käsitellyt vastustivat jalkojen manipulointia ja takajalkojen nostamista kontrolliryhmää vähemmän.
Söndergaard (2003) tutki käsittelyn vaikutusta pelkoon vieroitetuilla orivarsoilla. Varsoja käsiteltiin kolmesti viikossa kymmenen minuutin ajan, ja pelkotestit tehtiin 6-24 kk iässä. Ne kasvatettiin yksin tai kolmen ryhmissä. Kotikarsinassa ihmispelkoon vaikutti sosiaalinen kasvatusympäristö. Käsittelyllä ei ollut vaikutusta ihmispelkoon, mutta yksin kasvatetut olivat vähemmän pelokkaita. Varsa-ajan käsittely on turvallisuustekijä, kun hevosia käsitellään niille tuntemattomassa ympäristössä: uudessa ympäristössä käsitellyillä esiintyi vähemmän ihmispelkoa ja sydänfrekvenssi pysyi kontrollieläimiä alempana. Pelko väheni iän myötä - varsat tosin samalla tottuivat koejärjestelyihin. .
Simpsonin (2002) mukaan varsojen neonataalivaiheen käsittelyllä on yleinen, ei stimulus-spesifinen vaikutus. Viitenä ensimmäisenä elinpäivänä tehty totuttelu sormen pitämiseen varsan nenässä tai kaviopohjan taputtelu eivät helpottaneet myöhempää letkutusta tai kengityssimulaatiota, mutta ne helpottivat kontrolliin verrattuna vieroitusiässä tehtyä käsittelyä. Käsitellyt pelkäsivät ihmistä vähemmän ja niiden stressireaktio verinäytettä otettaessa oli pienempi.
4.3 Käsittelyyn tottuminen
Kesyyntyminen ja käsittelyyn tottuminen tekee eläimistä helpommin käsiteltäviä ja vähentää stressaantumista epämiellyttävissä tilanteissa (Fordyce 1987, Boandle ym 1989). Positiiviset kokemukset hoitajista vähentävät myöhemmin tehtävän hyvinkin epämiellyttävän toimenpiteen stressireaktiota ( Waiblinger ym. 2004).
Eläimen tottuessa tiettyyn ärsykkeeseen hermoston fysiologiset reaktiot saattavat vähentyä. Peuroilla, lampailla ja sioilla tehdyissä kokeissa epämiellyttävään ärsykkeen toistaminen vähensi fysiologisia reaktioita. Käyttäytymisreaktiot, kuten rimpuilu kiinni pidettäessä, vähenivät huomattavasti hitaammin (Hargreaves & Hutson 1990a,b; Hastings ym. 1992).
4.4 Hoitajan asenteen vaikutus tuotokseen
Asenne on havaittu tärkeimmäksi eläinten hoitajien käyttäytymistä ennakoivaksi tekijäksi (Coleman 2000). Sitä ei voida suoraan mitata. Tutkimuksissa käytetään kyselylomakkeita ja henkilön käyttäytymisen suoraa seurantaa.
Asenne vaikuttaa eläinten tuotokseen esim. käsittelytapojen ja työetiikan kautta (Barnett ym. 1983, Hemsworth ym 1981a, 1986, Hemsworth & Barnett 1991). Asenne määrää eläinten käsittelytavan, mikä vaikuttaa eläinten kokemaan pelkoon, mikä vaikuttaa suoraan tuotokseen ( Hemsworth & Coleman 1998).
Hoitajien asenteella on havaittu merkittäviä vaikutuksia pelkoon sika- ja maitoteollisuudessa ( Hemsworth ym. 2000, Breuer ym. 2000). Hoitajan empatia saattaa myös olla merkittävä tuotokseen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä, ainakin sialla (English 1991).
Sikalanhoitajien mielipiteet eläimistä ovat yhteydessä eläinten käsittelytapaan. Paljon negatiivista käsittelyä harjoittavat hoitajat olivat usein sitä mieltä, että sikojen siirtoon tarvitaan merkittävää voimaa eikä sika tarvitse silittämistä tms. positiivisia kontakteja ( Hemsworth ym.1989a (aabs 23).
Asenne koostuu australialaisen psykologien mukaan (Hemsworth & Coleman 1998) kolmesta tekijästä:
1) kyseessä olevaan asiaan liittyvät uskomukset
2) asian aiheuttama tunnereaktio
3) asian aiheuttama käyttäytymisreaktio.
4.5 Hoitajien asenteen muuttaminen ja vaikutukset tuotokseen
Ihmisten asenteiden muuttaminen on vaikeaa, eikä pelkän neuvonnan voida odottaa tuottavan merkittäviä tuloksia. Merkitsevät yhteydet asenteen, eläinten käsittelytapojen, eläinten pelon ja tuotoksen välillä antavat kuitenkin aihetta uskoa, että hoitajien asenteita ja käyttäytymistä muuttamalla myös tuotosta voidaan parantaa ( Coleman ym. 1998 Hemsworth ym.1981b, 1989 , 2000; Breuer ym. 2000)
Hemsworthin ja Colemanin kehittämän koulutusohjelman avulla (1998) on kyetty muuttamaan eläintenhoitajien asenteita ja käyttäytymistä. Kurssitus on tuonut tuotosparannuksia porsas-, maidon- ja munantuotannossa ( Coleman ym. 2000, Hemsworth ym. 1994 ja 2002). Sikalanhoitajien koulutusohjelma ProHand on tällä hetkellä käytössä Australiassa, Uudessa Seelannissa ja USA:ssa. Lypsylehmien hoitajille (CowCare) ja teurastamotyöntekijöille (ProHand Abattoir) tarkoitetut kurssit on hiljattain otettu käyttöön Australiassa.
Eläinten hoitajiksi sopivien työntekijöiden tuloksellinen valinta on mahdollista. Colemanin tutkimusryhmän mukaan (2000) hoitajan asenteiden ja useiden työhön ja työmotivaatioon liittyvän muuttujan välillä on merkitsevä yhteys. Täysin kokemattomien sikalatyöntekijöiden positiiviset asenteet eläimiä kohtaan ennakoivat hyvää käyttäytymistä eläimiä kohtaan kuusi kuukautta myöhemmin. Asenteilla ei kuitenkaan ollut yhteyksiä hyvään työmotivaatioon tai työhön sitoutumiseen ( Coleman ym. 2000, Coleman 2001).
Hoitajan persoonallisuuden ja sikojen tuotoksen välillä on myös havaittu yhteyksiä ( Ravel ym.1996). Itsekuri oli yhteydessä hyvään tuotokseen kaikenkokoisilla tiloilla. Isoilla yhdistelmätiloilla turvattomuus ja alhainen herkkyyden taso ennakoivat alhaista pikkuporsaskuolleisuutta. Korkeaan kuolleisuuteen liittyivät varautuneisuus, rohkeus, jännittyneisyys ja muuttuvat mielialat.
Seabrookin yhden hoitajan lypsykarjoissa tehdyssä tutkimuksessa (1972) korkeaan tuotantoon liittyivät hoitajan itsevarmuus ja sisäänpäin kääntynyt luonne. Näillä tiloilla lehmät tulivat myös rivakammin laitumelta lypsypaikalle ja olivat siellä rauhallisempia.
4.6 Hoitajan ja naudan vuorovaikutuksen vaikutus käyttäytymiseen ja tuotokseen
4.6.1 käsittely, pelko ja käyttäytyminen
Käsittely vaikuttaa lypsylehmien reaktioihin ihmistä kohtaan (Boissy & Bouissou 1988, Boivin ym. 1992, Breuer ym. 1997, Hemsworth ym. 2000). Lehmien ihmistä kohtaan tuntema pelko lisää levottomuutta (Hemsworth ym.1987), joka on ainakin lypsylehmillä käyttökelpoinen stressin mittari (Willis 1983).
Suomalaisilla Ayrshire-sonnivasikoilla tehdyn kokeen (Lensink ym. 2001) perusteella suositellaan riittävän ihmiskontaktin järjestämistä ryhmäkasvatetuille naudoille. Yksilökarsinassa nauta kesyyntyy tehokkaimmin. Kesy nauta stressaantuu lastaustilanteessa vähemmän ja käyttäytyy rauhallisemmin.
Hopsterin tutkimusryhmän kokeessa (1999) pihattokasvatetut lypsylehmät tottuivat toistuvaan verinäytteenottoon siinä määrin että kiinniotto ja verinäyte ei vaikuttanut seerumin kortisolipitoisuuteen. Kun eläimiä pidettiin kiinni 15-20 minuuttia kerran poikineiden, vähemmän kesyjen eläinten kortisolitasot nousivat. Vanhemmilla eläimillä ne pysyivät ennallaan.
Positiivinen käsittely vähentää lypsylehmien pelkoa ja fysiologisia stressireaktioita myöhemmässä vaiheessa tehdyn epämiellyttävän toimenpiteen aikana (Waiblinger 2004).
Lihanautaryhmän kouluttaminen pakkopilttuseen menoon ja ihmiskontaktin sietämiseen kesti Grandinin kokeissa (1998) noin kymmenen päivää. Harjoittelusessioiden välillä on oltava vuorokauden lepoaika. Tiheämpi harjoittelu saattaa lisätä ryhmän kiihtymystä ja pelkoa, mikä vaikeuttaa oppimista.
4.6.2 Pelko, stressi ja tuotos
Pelkokäyttäytymisellä, levottomuudella ja lypsylehmien tuotoksella on havaittu yhteyksiä lukuisissa toimivilla tiloilla tehdyissä tutkimuksissa. Vaikutusten on epäilty välittyvän kroonisen stressireaktion kautta (Stoebel 1982, Stott 1975, Breuer ym.1997 ja 2000, Rushen ym.1999). Joukossa on myös ristiriitaisia tuloksia, joiden selittävänä tekijänä saattavat olla lukuisat muut tuotokseen ja lehmien käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat hoitajien tekninen ammattitaito, sähköjännitteet, rehustus, eläinten genotyyppi, kivennäispuutokset, sosiaaliset tekijät laumassa, sairaudet ja pistävät hyönteiset ( Purcell ym. 1988, Willis 1983, Hemsworth ym.1987 ja 1989b, Breuer 2000).
Breuerin 31 lypsykarjan vuoden mittaisessa tutkimuksessa (Breuer ym. 2000) useat lehmien ihmispelosta kertovat käyttäytymismuuttujat olivat yhteydessä maidontuotantoon. Pelokkaat eläimet tuottivat huonommin. Näillä tiloilla 19% maidontuotannon eroista johtui pelosta.
Nautojen käsittelyyn liittyvillä stressaavilla toimenpiteillä, kuten sähköpiiskan käytöllä tai kiinnipidolla on havaittu hedelmällisyyttä heikentävä vaikutus (Stott 1975, Stoebel 1982). Hemsworthin tutkimusryhmän 66 lypsykarjan selvityksessä (2000) lehmien pelkokäyttäytyminen oli yhteydessä heikompaan ensimmäisen siemennyksen tiinehtyvyyteen. Tutkijat eivät löytäneet todisteita kausaliteetista käsittelyn ja tuotoksen välillä.
Viitenä päivänä lehmiä huonosti kohdelleen lypsäjän läsnäolo lisäsi maidon pidätystä. Hoitajan pelko lisäsi autonomisen hermoston aktivoitumisen kautta katekolamiinien eritystä, mikä vaikeuttaa maidon laskeutumista ( Rushen ym. 1999).
Nautojen eristäminen ja vieminen uudelle lypsypaikalle aiheutti akuutin stressireaktion lypsylehmillä. Käsittely lisäsi rauhattomuutta, maidon pidättämistä sekä seerumin kortisoli- ja oksitosiinipitoisuuksia vertailurtyhmää enemmän (Rushen 2001).
Suuressa tutkimuksessa havaittiin yhteys lypsylehmien käyttäytymisen, lypsäjien lypsytyössä viihtymisen ja lypsäjien yleisen elämäntyytyväisyyden välillä ( Hemsworth ym. 2001).
4.7 Hoitajan ja sian vuorovaikutuksen vaikutus käyttäytymiseen ja tuotokseen
4.7.1 käsittely, pelko ja käyttäytyminen
Nuoren sian tottuessa ihmiseen se muistaa ensikohtaamisten laadun, ja ne määräävät ihmisen myöhemmin aiheuttamat reaktiot (Hemsworth ym. 1989, 1993, 1994). Kesyyntymisen ja sosiaalisten taitojen oppimisen kriittinen aika saattaa sialla osua kolmen ensimmäisen elinviikon ajalle. Myöhemmällä iällä tapahtuvan käsittelyn vaikutuksista on ristiriitaisia tuloksia. Abbottin tutkimusryhmän mukaan (1992) sian käyttäytyminen ei kehity lopulliseen muotoonsa aivan nuoressa iässä, vaan siihen voidaan vaikuttaa myöhemminkin.
Sika on herkkä kosketusärsykkeille. Hyvinkin lyhytaikainen epämiellyttävä kosketusärsyke (läpsiminen, lyöminen tai sähköpiiskan käyttö) lisää ihmispelkoa ja nostaa basaalikortisolitasoja ( Hemsworth ym.1981a, 1986, 1987; Hemsworth & Barnett, 1991).
Miellyttävä käsittely nopeuttaa teurassikojen siirtämistä (Mendl 2001). Pelokkaat siat ovat vaikeimpia käsiteltäviä. Eläinten siirrot vaikeutuvat myös niiden kesyyntyessä liikaa. Käsittelyn tulisi olla sellaista, että ihmispelko vähenee mutta siat eivät ole liian kesyjä (Grandin 1989)
Grandinin mukaan (1987 ja 1998) teurassiat oppivat helpommin siirrettäviksi jos hoitaja käy karsinassa päivittäin 10-15 sekunnin ajan. Tarkoituksena on opettaa eläimiä liikkumaan rauhallisesti ihmisen ympäri. Jos siat opetetaan lähestymään ihmistä ne ovat vaikeampia siirtää. Karsinoissa käveleminen tai sikojen päästäminen käytäville tuottaa myös rauhallisempia eläimiä. Abbottin tutkimusryhmän kokeessa (1997) teurassikoja siirrettiin viimeisen kasvatuskuukauden aikana rakennuksen ulkopuolella olevalle vaalle ja takaisin. Siirtoharjoittelu helpotti ja nopeutti eläinten lastausta huomattavasti. Riittävä harjoitusten määrä oli kaksi kertaa.
4.7.2 pelko, stressi ja tuotos
Sikojen käsittelyllä, ihmisiin kohdistuvalla pelolla ja tuotoksella on lukuisissa tutkimuksissa havaittu yhteyksiä. Huomattavasta ihmispelosta kertova käyttäytyminen on liitetty heikentyneeseen hedelmällisyyteen ja kasvuun sekä kasvavilla että aikuisilla sioilla (Hemsworth & Barnett 1991). Vaikutus on ilmeisesti välittynyt kroonisen stressireaktion kautta ( Gonyou ym. 1986; Hemsworth ym. 1981a, 1986 ja 1987).
Mahdollisimman vähäisellä käsittelyllä on myös havaittu tuotosta heikentäviä vaikutuksia (Hemsworth & Coleman 1996b). Beattie tutkimusryhmineen toteaa (1996), että tuotosparannuksiin tarvitaan sekä miellyttävää käsittelyä että virikkeellistä ympäristöä.
Gonyoun tutkimusryhmä selvitti (1986) käsittelytapojen vaikutusta imisäporsaiden kasvuun. Käsittelyä annettiin arkisin kaksi minuuttia päivässä kymmenen viikon ajan. Sähköpiiskan päivittäinen käyttö aiheutti kroonisia stressimuutoksia lisämunuaisiin. Sähköpiiskaryhmät ja epämiellyttävästi käsitellyt (hoitaja tavoitteli porsaita aktiivisesti hanskakäsin) kasvoivat positiivisen ja minimaalisen käsittelyn ryhmiä huonommin.
Hemsworthin (Hemsworth ym. 1987) kokeessa epäjohdonmukainen käsittelyn aiheutti samanlaisen kroonisen stressireaktion ja kasvutappiot kuin huono käsittely. Vaikutus oli havaittavissa kahden ensimmäisen viikon ajan. Epäjohdonmukaisessa käsittelyssä positiivisia ja negatiivisia kontakteja oli suhteessa 5:1. Minimaalisesti tai hyvin käsitellyt porsaat kasvoivat vaihtelevasti tai huonosti käsiteltyjä paremmin.
Emakoiden pelkoreaktioiden ja hedelmällisyyden välillä on havaittu kausaalinen yhteys ( Hemsworth & Barnett 1987, Hemsworth ym.1993, 1994). Yhdeksäntoista sikatilan tutkimuksessa erot emakoiden pelkokäyttäytymisessä selittivät 23% tilojen välisestä hedelmällisyyseroista (Hemsworth ym. 1989).
Emakoiden ihmispelko saattaa myös vaikeuttaa porsimista. 25 000 emakon tilalla emakoiden pelkokäyttäytyminen selitti 18% kuolleena syntyneiden porsaiden määrästä (Hemsworth 1999). Akuutti stressi saattaa lisätä porsaiden välistä aikaa emakon synnytyksessä heikentämällä kohdun supistuksia ( Vestergaard & Hansen, 1984). Minisialla porsiminen voi keskeytyä pelon vaikutuksesta (Naaktgeboren 1979).
Cutlerin tutkimusryhmän yhteenvedossa porsaskuolleisuuden syistä (1992) tärkeimpinä kuolleisuutta vähentävinä tekijöinä listataan hoitajan asenne, ahkeruus ja ammattitaito.
Ihmispelkoa aiheuttava käsittely ei kaikissa kokeissa ole johtanut huonompaan kasvuun tai fysiologisiin stressimuutoksiin. Syyksi on epäilty pelkoreaktion sopeuttavaa vaikutusta. Kun sian pelkoreaktio on johtanut haluttuun lopputulokseen, sika on kyennyt sopeutumaan tilanteeseen eikä kroonista stressiä ole esiintynyt. Reaktiona on voinut olla esimerkiksi tuloksellinen sähköpiiskan pako tai täydellinen passiivisuus. Ryhmän sosiaaliset tekijät ovat myös saattaneet helpottaa sopeutumista ( Pearce ym. 1989).
4.8 Hevosen käsittelyn vaikutus käyttäytymiseen ja oppimiseen
4.8.1 Hevosen käsittelyn vaikutus ihmispelkoon
Hevosella käsittelyn vaikutus ihmiseen kohdistuvaan pelkoon on pienempää kuin esimerkiksi vasikalla (Lensink 2001). Käsittely ei vähennä pelkoa tutussa ympäristössä, mutta uudessa ympäristössä pelko vähenee. Käsitellyt hevoset ovat kuitenkin uutuuden edessä vähemmän tunteellisia ja stressaantuneita sekä käyttäytymis- että fysiologisilla mittareilla arvioituna. (Søndergaard 2003).
4.8.2 Hevosen oppimiskykyyn vaikuttaminen
Käyttöhevosella oppimiskyky on tärkeä ominaisuus. Se ei ole pysyvä ominaisuus yksilöllä, vaan siihen vaikuttavat esimerkiksi ikä, käsittelykokemukset ja tutkimuksessa käytetyn testin tyyppi (Nicol 2002).
Käsittelyn vaikutuksesta oppimiseen on ristiriitaisia tuloksia. Käsittely ei vaikuta oppimiseen suoraan, mutta paremman käsiteltävyyden ja vähentyneen tunteellisuuden kautta. Vaikutukset käsiteltävyyteen johtuvat käsittelyn yksityiskohdista kuten käsittelytavasta, kestosta ja hevosen iästä. Harjoittelusessioiden pituudella ja sijoittelulla saattaa olla ratkaiseva vaikutus. Osa hevosista oppii paremmin palkitsemalla, osa jos ne joutuvat välttämään jotain epämiellyttävää (yhteenveto Nicol 2002).